Länsimaisen tieteen sokeus
Muutamat ystäväni ovat kyselleet minulta miten suhtaudun joihinkin länsimaisen tieteen "kiistatta löytämiin totuuksiin". Kuten jo aiemmin kirjoitin, ei tiedon lähteellä tai sillä miten se on tuotettu ole väliä, jos tieto on hyödyllinen ihmisen kokonaisterveyden kannalta. Toisaalta länsimaisen tieteen eduksi ei voida lukea aivan valtavaa löydettyä tietomäärää. Kerron nyt hiema lisää miksi ei.
Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii löytämään suuresta aineistosta eri asioiden välisiä riippuvuussuhteita tiettyjen matemaattisten toimenpiteiden avulla. Ihmisetkin muutetaan vain pieniksi mitään sanomattomiksi numeroiksi. Kausaliteetin ja korrelaation erottelu jää täysin sen varaan, miten teoria on määritelty. Jos lopulta löydetään joku jopa matemaattisesti havaittava ilmiö, ei sitäkään uskalleta esittää uutena löydettynä tietona ellei erehtymisen riski ole alle 0,1 % tai 5 %... Tai mitä hyvänsä tieteilijät nyt ovat sopineet rajaksi. Lopputuloksena saadaan kuitenkin paljon tietoa, joka näennäisesti pitää paikkansa, mutta jolla ei ole kovin paljon merkitystä, koska se on revitty irti asia yhteydestään.
Sen sijaan kvalitatiivisessa tieteessä käytetään pienempiä aineistoja. Tutkimuskohteeseen otetaan hieman syvällisempi ote ja pyritään muodostamaan omia tulkintoja syistä havaintojen taustalla. Länsimaisten luonnontieteiden parissa kvalitatiivista tutkimusta ei mielletä kovin oleelliseksi osaksi tieteellistä tutkimusta. Sääli jo tieteen itsensäkin kannalta. Toisaalta kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkijan esiymmärryksellä, eli omilla asenteilla on huomattava merkitys sille, millaisia tulkintoja hän tekee.
Omien havaintojen omasta itsestä käyttäminen tieteellisen tutkimuksen perustana on länsimaisissa tieteissä lähes kiellettyä. Sitä on jonkun verran harjoitettu esimerkiksi naistutkimuksessa, ja jokainen osannee päätellä millaisen halveksinnan kohteena koko kyseinen tieteenala joissakin piireissä saattaa olla. Kaikkein paras tieto saadaan kuitenkin kehittyneen itsetarkkailun avulla.
Edellä esitetyillä kolmella menetelmällä saadaan kaikilla hyödyllistä tietoa, mutta kaikilla on mahdollista saada myös vaarallista ja vääristeltyä tietoa. Kvantitatiivisilla menetelmillä tehtyjen tutkimusongelmien valintaa ohjaa usein taustalla vaikuttavien lobbareiden suunnittelema silmänkääntöteatteri. Kvalitatiivista tutkimusta tehdään yleensä halusta perustella jotain tiettyä poliittista aatetta tai tarpeesta edistää ennalta valittua liiketoimintaa. Itsetarkkailussa puolestaan on äärimmäisen tärkeää onnistua sulkemaan sellaiset vaikutteet, jotka yllyttävät valehtelemaan itselle.
Kvantitatiivinen tutkimus pyrkii löytämään suuresta aineistosta eri asioiden välisiä riippuvuussuhteita tiettyjen matemaattisten toimenpiteiden avulla. Ihmisetkin muutetaan vain pieniksi mitään sanomattomiksi numeroiksi. Kausaliteetin ja korrelaation erottelu jää täysin sen varaan, miten teoria on määritelty. Jos lopulta löydetään joku jopa matemaattisesti havaittava ilmiö, ei sitäkään uskalleta esittää uutena löydettynä tietona ellei erehtymisen riski ole alle 0,1 % tai 5 %... Tai mitä hyvänsä tieteilijät nyt ovat sopineet rajaksi. Lopputuloksena saadaan kuitenkin paljon tietoa, joka näennäisesti pitää paikkansa, mutta jolla ei ole kovin paljon merkitystä, koska se on revitty irti asia yhteydestään.
Sen sijaan kvalitatiivisessa tieteessä käytetään pienempiä aineistoja. Tutkimuskohteeseen otetaan hieman syvällisempi ote ja pyritään muodostamaan omia tulkintoja syistä havaintojen taustalla. Länsimaisten luonnontieteiden parissa kvalitatiivista tutkimusta ei mielletä kovin oleelliseksi osaksi tieteellistä tutkimusta. Sääli jo tieteen itsensäkin kannalta. Toisaalta kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkijan esiymmärryksellä, eli omilla asenteilla on huomattava merkitys sille, millaisia tulkintoja hän tekee.
Omien havaintojen omasta itsestä käyttäminen tieteellisen tutkimuksen perustana on länsimaisissa tieteissä lähes kiellettyä. Sitä on jonkun verran harjoitettu esimerkiksi naistutkimuksessa, ja jokainen osannee päätellä millaisen halveksinnan kohteena koko kyseinen tieteenala joissakin piireissä saattaa olla. Kaikkein paras tieto saadaan kuitenkin kehittyneen itsetarkkailun avulla.
Edellä esitetyillä kolmella menetelmällä saadaan kaikilla hyödyllistä tietoa, mutta kaikilla on mahdollista saada myös vaarallista ja vääristeltyä tietoa. Kvantitatiivisilla menetelmillä tehtyjen tutkimusongelmien valintaa ohjaa usein taustalla vaikuttavien lobbareiden suunnittelema silmänkääntöteatteri. Kvalitatiivista tutkimusta tehdään yleensä halusta perustella jotain tiettyä poliittista aatetta tai tarpeesta edistää ennalta valittua liiketoimintaa. Itsetarkkailussa puolestaan on äärimmäisen tärkeää onnistua sulkemaan sellaiset vaikutteet, jotka yllyttävät valehtelemaan itselle.
Kommentit
Lähetä kommentti